ostoksilla ja kirjoista

Pöllö heräsi tänään tähän maailmaan kahdelta iltapäivällä... Ja oli sentään mennyt illalla jo kymmeneltä nukkumaan, kun oli ihan poikki: kävin stadissa jouluostoksilla iltapäivällä! Voiko mikään olla sen rasittavampaa?!
Ei se lahjojen osto, se on itse asiassa mukavaa, minusta on kivaa antaa lahjoja (takana tietysti on toive, että jos sitä itsekin..). Mutta se siellä hälinässä ja kilinässä ja ruuhkassa tunkeminen, AUH. Enkä edes ollut varsinaiseen ruuhka-aikaan...? Haluaisin olla kuin joku valtion päämies, jolle turvamiehet tekee sellaisen tyhjän väylän, jota pitkin porhaltaa... Tietty kaiken voisi hoitaa netin kautta nykyään, mutta esimerkiksi kirjakaupassa jää se jokin tärkeä pois.
Kirjoja pitää saada kosketella, selailla, katsella, lueskella, siis MAISTELLA! Eksyin tietenkin matkalla pariin divariin... tai antikvariaattiin, kuten kuuluisi kunnioittaen sanoa, no niinhän siinä kävi, että se oma kirjahylly taas paisui parilla niteellä. Ihan vaan opintomateriaalia.. juu-juu. Minulla on jokin OC-häiriö noihin kirjoihin, mutta ei voi mitään. En suostu luopumaan niistä.
Viimeksi, kun muutettiin oli ensin 30 muuttolaatikollista (sellaisia muovisia varastolaatikoita) kirjoja, sitten totesin, että ei näitä kukaan yksin kanna! Oli pakko pakata pienempiin laatikoihin: kiitos Alkolle! Viinilaatikot ovat eninomaisia, juuri oikean kokoisia ja kestäviä. Parasta olisi tietty ollut, jos ne laatikot olisivat ensin tulleet täysinä ;)

pöllöt valvoo öisin

Joo, oikei minä elän vähän omaa elämääni ainakin näin kellon puolesta. Mutta entä sitten? Kun minun ei tarvitse olla missään aamulla kahdeksalta, ei edes kahdeltatoista. Ainakaan taas kuukauteen. Katsotaan sitten mikä lukujärjestys on. Mutta nyt olen vapaa aikatauluista, niin miksi minä en saa täällä yksin kököttäessäni ja rästihommia tehdessäni elää niin kuin minun kroppa haluaa? Unta kaaliin klo 5 aamulla ja ylös kolmelta iltapäivällä? Ketä se häiritsee. Ja vaikka olisin kotona niin samaahan teen sielläkin! Välillä vaan toimin portsarina koiralle: ulos - sisään - ulos - sisään. Niin kauan kuin sen koira enää elää, niin sitä passataan. ja piste.
Minä en ymmärrä sitä hysteeristä tarvetta, mikä minun ympäristöllä (lue: aviomies, naapurit = vanhemmat 75+) on siihen, että minun pitäisi elää jotain muka "normaalia" elämää. Grrrr. Ketä se palvelee, että persiiseen ammuttu karhu könyää ympäri kämppää? Sitä paitsi, kun minä EN nuku. Tuossa välillä oli tilanne, että olisi pitänyt raahautua aamu kymmeneksi keskustaan, no vaikeaahan se kolmen/neljän tunnin unilla, ikääkin kun on jo tullut ;) Yritin jopa nukahtamislääkkeitä: hah! Piti vaikuttaa 15 minuutissa: minä valvoin vielä tunnin päästä ja sitten joskus olin nukahtanut, vain herätäkseni kahden tunnin kuluttua. Kokeilin jopa "ehdotonta vuorokausiannosta" suuremmilla määrillä, mutta ihan sama tulos. Tuolla se paketti on. Taas yhtä lajia lääkejätettä...
Aikakausilehdissä näkee ohjeita unirytmin korjaamiseksi jne. Mutta kaikki ne pyrkii oletukseen, että kymmeneltä nukkumaan ja seitsemältä ylös! Miksi kukaan ei ota huomioon, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka ELÄVÄT ÖISIN... enkä minä tarkoita kapakoissa luuhaamista, tai edes siellä töissä olemista. Tai muita satoja yötöitä (pyhätyöt ovatkin sitten aihe erikseen... ) tekeviä. Itsekin nuorena voin fyysisesti ja henkisesti (no jaa ? olen kai jäävi sanomaan ;).... ) silloin, kun säännöllinen työaika oli 20-04. Kotiin 'aamiaiselle' yhtäaikaa Hesarin kanssa, koiran kanssa parin tunnin kävelylle ja nukkumaan, kun talon muu väki lähti töihin. Ja se nautinto, kun vapaa-päivät oli keskellä viikkoa: ei tarvinnut tungeksia ruuhkissa. Oli se ennen vaan niin paljon paremmin =)
Mutta ei, jatkan hommia, kolme sivua kiinan tekstiä pitäisi vielä kirjoitella. 晚安!