Google map location näyttää sijainnin Nokialla ainakin ihan päin honkia... Oikea sijainti on N/Lat 19° 28.016' - E / Lon -18° 21.755' tai
www.112.fi :n Karttakoordinaattipalvelun mukaan:
N 61°24.302' // E 023°17.560'
Saturday, July 24, 2010
koti-ikävä
Minulla on koti-ikävä: olen yksin kotona ja minulla on ikävää...
Rakki on ollut koko kesän niin väsynyt ja masentunut, ettei ole jaksanut edes räksyttää. Ainakaan blogissaan. Muuten on on kyllä riehunut. Piti lähettää valitus Kelaan; olisi pitänyt kierrättää se jonkun 'siistijän' kautta. Tuli sen verran agressiivista tekstiä. Mutta ehkä siitä oli hyötyäkin? Tuli nimittäin osittainen päätös jo minun eduksi ;)
Muuten on niin s***nan paha olla. Uusi lääkekään ei tunnu auttavan. Mitä sitten, jos siitä pitää luopua? Palata vanhoihin jo kertaalleen kokeiltuihin ja silloin tehottomaksi todettuihin - miten ne nyt auttaisivat? En minä mitenkään pessimisti ole, en...
En vain jaksaisi tätäkään oloa. Illalla nukkumaan mennessä miettii mömmöt kourassa, haluaako aamulla herätä. Tai mistä keksisi jonkun syyn miksi aloittaa taas uuden päivän. On tuo motiivi ollut jotenkin hakusessa jo pitkään, liian pitkään.
Olen niin väsynyt vaan esittämään ja olemaan kuin en olisikaan. Kun omana itsenäni en tunnu kelpaavan. Minun omat jutut ei ketään kiinnosta, minun kiinnostukset ei kiinnosta muita. Päinvastoin, tuntuu että päähän vain potkitaan.
Ei kai ole ihme, jos sitten jossain vaiheessa ote herpaantuu... ja siitäkös soppa syntyy! Minä vain en jaksa. Mutta sehän ei kelpaa selitykseksi, ei ole koskaan kelvannut.
En vain jaksaisi taistella yksin.
Rakki on ollut koko kesän niin väsynyt ja masentunut, ettei ole jaksanut edes räksyttää. Ainakaan blogissaan. Muuten on on kyllä riehunut. Piti lähettää valitus Kelaan; olisi pitänyt kierrättää se jonkun 'siistijän' kautta. Tuli sen verran agressiivista tekstiä. Mutta ehkä siitä oli hyötyäkin? Tuli nimittäin osittainen päätös jo minun eduksi ;)
Muuten on niin s***nan paha olla. Uusi lääkekään ei tunnu auttavan. Mitä sitten, jos siitä pitää luopua? Palata vanhoihin jo kertaalleen kokeiltuihin ja silloin tehottomaksi todettuihin - miten ne nyt auttaisivat? En minä mitenkään pessimisti ole, en...
En vain jaksaisi tätäkään oloa. Illalla nukkumaan mennessä miettii mömmöt kourassa, haluaako aamulla herätä. Tai mistä keksisi jonkun syyn miksi aloittaa taas uuden päivän. On tuo motiivi ollut jotenkin hakusessa jo pitkään, liian pitkään.
Olen niin väsynyt vaan esittämään ja olemaan kuin en olisikaan. Kun omana itsenäni en tunnu kelpaavan. Minun omat jutut ei ketään kiinnosta, minun kiinnostukset ei kiinnosta muita. Päinvastoin, tuntuu että päähän vain potkitaan.
Ei kai ole ihme, jos sitten jossain vaiheessa ote herpaantuu... ja siitäkös soppa syntyy! Minä vain en jaksa. Mutta sehän ei kelpaa selitykseksi, ei ole koskaan kelvannut.
En vain jaksaisi taistella yksin.
Subscribe to:
Posts (Atom)