yhdessä yksin - alone together

Suomeksi ensin - English version in the end

Kuinka yleistä tämä on: elät parisuhteessa, peräti naimisissa ja silti tuntuu, että olet niin #### yksin. Minun olkapää leikattiin  pari viikkoa sitten.. nyt on kyllä on avun tarjoajia "kun sulla on toi käsi". No niin on, so what. Se apu mitä saan ei poista kuitenkaan kaikkea sitä työtä mitä kolmen hevosen omistajana maalla on. Viime perjantaina "pörräsin" omalla autolla ("nysä" Peugeot 206) pitkin Tampereen keskustaa ja parkkihalleja. Ei riittänyt yksi käsi: piti olla se "kaksikättä ja B&D"... Sen jäleen on sitten pari päivää eletty särkylääkkeillä ja icepackin avulla.

Mutta koska (ha-haaa) kukaan ymmärtää, että olkapään leikkaaminen ei paranna masennusta? Ai niin, eihän masennuksesta saa puhua: pelkää hel...tin lorvikatarria! Olkapäätä särkee, mutta se ei ole mitään sen rinnalla, että joka päivä mietti syitä miksi jaksaisi jatkaa tätä elämää? Kun kaikki "tein niin tai näin, seon väärinpäin".

Ja mikä oikeus tuolla toisella on käyttäytäytyätyä kuin aasi. Anteeksi kaikki aasit, sen on neanderthal... Missä sanotaan, että minun täytyy kuunnella tuota vittuiluilua? Minä en jaksa, onneksi minulla on toistaiseksi Hesassa huone (kokonaista 11 m2) minne paeta. Mutta menin vuokrasin sen pois kesä- & heinäkuuksi. Nyt taas vituttaa:  olisi ollut tarpeeseen Se pakopaikka.
---------
How usual is this feeling of living together but alone. I need help, I need support but I've been on pension already ten years (who remembers? I don't) so "I can't be ill anymore" - why then I  daily take a handful of medicines in the morning AND in the evening..? If I was ok, I'd not need any medication! And I changed (yes I - not my doctor = I had to ask for a spesific med --- I know I'm a difficult patient = I know too much of medication, alternative choices etc. Luckily my doctor only smiles when I star to talk "yes -  I read about that, it was on list of possible meds..." I garher all information of new meds, and their side effects, so that I can say which med I accept and which I can try..."
      Do not even dream of trying a placebo on me! I have even asked for  ECT, but I am too "sane" to get it... but I am sane enough also to drop all meds and try only diet and TCM: he (the doctor) believes that I won't "get hooked" in anythig - he knows how sceptical I am...


But one BIG broblem is that whenever I visit this "med-doc" or my therapist: seeing a doctor makes me feel so good that I believe they don't understand how badly depressed I really am.
Sometimes even I think do I hide behind the diagnosis - but no. I wouldn't be writing this if  I felt alright...